Kotisivujen yläpalkin/otsikkobannerin vaihtuminen uuteen versioon on tuntunut herättävän jonkin verran ihmetystä ja poikinut spekulointia siitä mitä Juurihoidon leirissä oikein tapahtuu, ovatko tietyt asiat musiikin taustoilla muuttuneet jotenkin dramaattisesti ja perustavanlaatuisesti vai mistä nyt tuulee, joten avataanpa asiaa hieman näin julkisesti...

Vanhassa bannerissa pönötti daavidintähti, heksagrammi, jota on perinteisesti käytetty pahuudelta suojaavana kilpenä ja sinettinä sekä merkkinä liitosta Israelin jumalan kanssa. (Kahtena päällekkäisenä kolmiona tarkasteltuna kuvio kirvoittaa vielä oman lisämietintänsä sen muista ulottuvuuksista)
Nykyisestä bannerista taasen löytyy tarkemmilla silmillä kaksi hannunvaakunaa, joka on paitsi tuttu kuvio tienvarsien nähtävyyskylteistä ja viiden pennin kolikon kääntöpuolelta, niinikään myöskin voimallinen ja perinteikäs symboli jota on käytetty laajalti eri puolilla maailmaa suojelemaan pahuudelta ja onnettomuudelta. Vanhimmat Suomesta löytyneet hannunvaakunat ovat hieman yli tuhannen vuoden takaa.
Kummallakin symbolilla on siis aika pitkälti samanlainen käyttötarkoitus ja lataus, ainakin Juurihoidon omasta henkilökohtaisesta todellisuudesta käsin koettuna, erona niiden välillä on lähinnä se että siinä missä daavidintähti kytkeytyy juutalaiseen traditioon, hannunvaakuna taas on hyvinkin kansallisjuureva ja pohjoisissa oloissa perinteisempi muoto sinänsä samalle funktiolle.

Ja tästä päästäänkin sen Päivän Polttavan Kysymyksen äärelle:
miksi Juurihoito on vaihtanut daavidintähden vanhaan pakanalliseen symboliin pohjolan periltä?
Siksi, että Juurihoidossa on - musiikin oheella - perimmiltään kyse juurista ja niiden hoidosta, yhteyden herättelystä omaan kulttuurihistorialliseen ja hengelliseen perimään, vanhan juuriston elvyttämisestä uuteen kasvuun. Sillä kuten erään jamaikantonyhalmeenakin tunnetun Marcuksen usein siteerattu toteamus kuuluu, "kansa ilman tuntemusta omasta historiastaan, alkuperästään ja kulttuuristaan on kuin puu ilman juuria". Tässä valossa tuntuukin huomattavasti luontevammalta ja "oikeammalta" käyttää symboleja ja menetelmiä joita tällä maaperällä on käytetty jo toistatuhatta vuotta hyväksi havaittuina, kuin myöhemmin ulkopuolelta tuotuja kuvioita joilla ei kovin suoraa omaa historiaansa näillä korkeusasteilla ole. Muinaisen Ukko-jumalan ja kollegoidensa aktiivinen kausi kesti Suomessa arvioiden mukaan sen viitisentuhatta vuotta, kun taas Israelin jumala ilmestyi kuvioihin vasta vuoden 1229 jälkeen jolloin paavi Gregorius IX antoi Vatikaanista komennon jo aikaisemmin kristityiksi leivotuille ruotsalaisille tuhota Suomesta pakanalliset pyhät lehdot, temppelit, karsikot ynnä muut myötäsyntyiset jumalanpalvontatavat, vaihtaa Ukko ja kumppanit miekan voimin Israelin jumalaan sekä rakentaa kirkkonsa vanhojen tuhottujen voimapaikkojen päälle. Tässä mielessä voisikin jopa todeta että suomalaiset rastat - jotka muun rastamovementin tapaan niin mielellään tykkäävät manata paavit kuumimpaan tuleen palamaan - ovat jossain määrin jopa kiitoksen velkaa paavi Gregoriukselle Israelin jumalan ja tähän liittyvän kirjallisuuden ja kulttuurikuvaston importtaamisesta tänne pohjolaan.
Vaikka se väkipakolla tapahtuikin, sekä Suomen kansan hengellisen luontoyhteyden kustannuksella. No, saatiinpa edes Mooseksen kirjat ja Psalmit vaihdossa.

Juurihoidon tarkoituksena ei kuitenkaan ole promotoida sen enempää Ukko-jumalaa kuin Israelin kansan Jahveakaan, tai mitään muutakaan yhteen tiettyyn viitekehykseen ja muotoon pakotettua hahmoa, loppujen lopuksi kaikki niistä ovat kuitenkin vain eri tyyleillä tehtyjä piirrustuksia samasta aiheesta, erilaisista perspektiiveistä käsin nähtynä. Osa enemmän kuvaavia, osa vähemmän. Ja loppujen lopuksi kaikki piirrustukset palavat yhtä iloisella liekillä kun ne työntää takkaan (mutta eivät lämmitä), paperi kun on aina vain pelkkää paperia. Ja muotokuvat pelkkiä elottomia yrityksiä vangita jotakin elävää paperille tiettyyn muotoon ja asentoon. Kokeile itse jos et usko. Jos olet yksi meistä onnellisista joilla on takka kotonaan.
Niinikään yrityksenä ei ole yhtäläisyysmerkkien vetäminen eri uskontojen ja hengellisten traditioiden välille, tms hengellinen liberalismi joka johtaa hengelliseen sekavuuteen ja juurettomuudentunteeseen.
Kyse on enemmänkin oman elinympäristönsä värähteisiin fokusoitumisesta ja eräänlaisesta paikallislevelin energeettisestä luonnonmukaisuudesta, omien juurien tunnistamisesta ja tunnustamisesta tästä nimenomaisesta maaperästä käsin elettäessä ja operoitaessa, vanhojen jo olemassaolevien ja toimivien kanavien käyttöönpalauttamisesta. Vaikkakin sanoissa "luonnollinen" ja "luonnonmukainen" onkin vähän epäilyttävä soundi aina tällaisisten aihepiirien tiimoilta käydyissä puheenvuoroissa käytettynä. Mutta jospa se pointti sieltä kuitenkin välittyisi yhtä lailla.

Joten kohti Suurta Loppuyhteenvetoa:

Onko Juurihoidon leirissä siis tapahtunut dramaattisia muutoksia musiikin taustalla olevissa vaikuttimissa ja innoituksen lähteissä?
Onko tämä muinaissuomalaispakanallisen kuvaston kanssa touhuaminen vaarallista juurimusiikin harrastajan hengelliselle hygienialle?
Onko Kokijamiehestä tulossa natsi tai köyhänmieheniorbock?
Onko millään tällä merkitystä niille jotka tykkäävät vain fiilistellä itse musiikkia ilman mitään oheistrippailua?


 Vastaus on ei. 

Juurihoito jatkaa hartaan ja värähderikkaan mollivoittoisen rytmimusiikin työstämistä ja julkaisee sitä jatkossakin tutun jähmeällä ja harvalla tahdilla, miten milloinkin mitäkin valmiiksi kypsyy. Aivan kuten tähänkin asti.

Juurihoidon perimmäinen innoituksen lähde ja primus motor on edelleenkin kaikenläpäisevän Elämän voima ja pyhyys, sekä tämän energian manifestoituminen maan kamaralla luonnon ilmiöissä ja ihmisten keskuudessa. Aivan kuten tähänkin asti. 

Juurihoidon paitabisnekset tökkivät edelleenkin ja tästä jo aiheutuneita harmeja koitetaan saada korjatuksi aina vaan. Pahoittelut yhäkin niille joita asia koskettaa.

Ja niinkuin aina, monenlaista on kuplimassa savuverhon alla, niin bändirintamalla kuin julkaisujenkin suhteen. Aikataulun jokainen arvaneekin jo.

Eli laulua lainaten, "on kaikki niinkuin ennenkin".

 

Loppuun vielä ihan vain aivotoimintaa herättelemään sitaattipoiminta internetin ihmemaailmasta, aiheena maa-alueen vaikutus jumaltulkintoihin:

"Tämän kirjoituksen sysäsi alkuun pohdinta siitä, miksi eri alueiden jumalistot (jumalpantheonit tai jumalperheet) ovat sellaisia kuin ovat. Mikä on maan (maa-alueen, maaperän) ja jumalten suhde? Vaikuttaako maa siihen, millaisia jumalia alueella asuva väestö tuntee?

Jumalia ei mielestäni voi esiintyä ilman ihmistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jumalat olisivat ihmisen tietoisesti luomia. Pikemminkin jumalat ovat kuten ääni: ilman vastaanottajaa ääni on vain ilman värähtelyä, ja vasta vastaanottajan kuuloelimessä ilman värähtely muuttuu ääneksi. Eli ääntä ei ole olemassa ilman havainnoitsijaa, mutta silti havainnoitsija ei itse luo kuulemaansa ääntä. Samoin tietyn alueen jumalisto syntyy alueella asuvan ihmisen "uskontoaistin" muuttaessa tietyn paikan tai alueen värähtelyn vastaavaksi jumaluudeksi. Mahdollisesti eläimet, kasvit ja kaikki "elolliset" olennot pystyvät havaitsemaan maan värähtelyjä, mutta ihmismieli tietysti pukee uskontoaistin aistimukset mieluiten ihmishahmoiseen muotoon.

Yhteisölle kehittyy jumalisto tietysti osittain sen mukaan, onko sen alueella tasankoa, metsää, suota, jokia, järviä, kukkuloita tai vuoria. Jumalisto on taloudellinen: vain tarvittavat jumaluudet ilmentyvät. Tosin vuorovaikutuksessa naapurikansojen kanssa saatetaan omaksua uusia "turhia" jumalia. Esimerkiksi vuoristoylängön paimentolaiset tuskin tarvitsevat rämeen jumaluutta. Eikä sellaista todennäköisesti synnykään, koska ei ole rämettä, jonka värähtely olisi vaikuttamassa yhteisön jäsenten uskontoaistiin. Joku muualta muuttanut saattaa toki tuoda rämeen jumalan mukanaan. "

Kokonainen sepustus löytyy tämän linkin takaa mikäli pakana-sana ei pelota. Monijumalinen näkemys ei ole missään määrin Juurihoidon perspektiivi asioihin eikä kyseinen kirjoitus saa muutenkaan aivan täyttä 1:1 co-signausta täältä suunnasta, mutta kun monikkoilmaisun "jumalat" tilalle vaihtaa vaikkapa sanan "jumaltulkinnat" käy teksti hyvinkin ymmärrettäväksi ja kaiken kaikkiaan kelpo sparraukseksi.
Jos siis tämän aihealueen keloista ensinkään välittää.


Also sprach Kokijamies. Samaa Rakkautta aina vain, jokakerta. 
Aivan kuten tähänkin asti.

Ja mihinkään wicca-höpöhöpöön ja vastaavaan pakanaosastoon on sitten turha koittaa vetää vähääkään mukaan. Joku roti sentään. 

Aivan kuten tähänkin asti.